WSOY 2021
Kannen suunnittelu: Martti Ruokonen
Kovakantinen
387 sivua
ISBN 978-951-0-45484-8
Ille joka ei halunnut olla isä
Poikkeuksellisen vahvasti puhutteleva esikoisromaani hylätyksi tulemisen kokemuksesta, sukupolvien yli käyvästä surusta ja elämää ylläpitävästä toivosta.
”Ehkä vielä jonain päivänä koittaisi hetki, jolloin minunkin isäni kutsuisi minut luokseen, ajattelin.”Veran isä täyttää pian 80 vuotta. Hän viettää syntymäpäiviään perheen kesken, lastensa ja vaimonsa kanssa. Veraa ei ole kutsuttu.
Kutsu minut on vangitsevasti kirjoitettu romaani naisesta, joka yrittää saada yhteyden isäänsä, kasvattaa omaa lastaan sekä käsitellä avioeroaan ja aiemmilta sukupolvilta periytyvää kohtaamattomuutta.
Kutsu minutista sanottua:
”Vakuuttava sukellus sukupolvien taakkoihin. - - - Esikoisromaaniksi Kutsu minut on taidokas ja saa odottamaan Pimenoffilta paljon.” Eija Komu, Karjalainen, 25.4.2021
”Taiteilijaäitinsä aviottomana lapsena varttunut Vera on traumatisoitunut tiedosta että hänellä on isä, joka ei ole koskaan halunnut olla hänen isänsä. Pimenoff vie päähenkilöään tyylikkäästi ilman psykokliseitä terapian kautta oman elämän huoneisiin.
OLEMATON isäsuhde ja torjutuksi tuleminen alkavat vaikuttaa sivupoluilta, kun romaani syvenee Veran avioliiton epäonnistumisiin. Hän joutuu hitaasti hellittämään eletyn elämänsä yksittäisiin sanoihin ja tilanteisiin pusertuneesta otteestaan. Takertuva muisti osoittautuu vapaan elämän esteeksi.
PIMENOFFIN henkilökuvaus elää hienosti minäkertojan varassa: muut näkökulmat tapahtumiin pysyvät epäsuorina, torjutun naisen sanallistamina. ”Kuinka monta kertaa saman ihmisen voi hylätä?” Vera ihmettelee.” Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat, 27.2.2021
”Kutsu minut sukeltaa suoraan ja syvälle piilossa lymyileviin tunteisiin. Vuosikymmenten pituiset vaikenemiset, pettymykset ja osattomuuden kokemuksesta kasvattavat sisäistä häpeää ja syllisyyttä, jotka uhkaavat hukuttaa kantajansa. - - Vaikka Pimenoff kirjoittaa äärimmäisen kipeistä ja useimmiten käsittelemättömistä asioista, tekstissä on avaruutta, koska tunteiden kuljettaman tarinan alla on muutakin. - - Uuden suhteen luomisessa ja uusperhekuvioissa on myös omat vaikeutensa, ja siitäkin romaani puhuu taitavasti. Kriisin ainekset ovat tavallaan valmiiksi kasassa, jos ei ole aikaa tai halua itsetutkiskeluun. ” Mari Viertola, Turun Sanomat, 26.2.2021
”Erinomainen, kauniin vilpitön ja tehokas teos, joka surullisuudestaan huolimatta pysyttää tunnelman rakkauden, ilon ja toivon puolella. Sanoisiko, ihmisyyden puolella.” Arja Korhonen, Kulttuuri kukoistaa -blogi, 28.32021
”Tämä oli äärettömän taitavasti ja pysäyttävän voimakkaasti kirjoitettu kirja, jonka aikana pala nousi kurkkuun useita kertoja ja musta ahdistuspallo hiipi rintaan. - - - Kirja kuulostaa todella synkältä ja masentavalta lukukokemukselta, mutta loppuratkaisuun liiaksi menemättä totean, että siinä on vahvasti kehittyvä, toiveikas ja sinnikäs pohjavire. Teos on jaettu kolmeen eri osaan, jossa jokaisen aikana paljastetaan hiukan lisää kokonaiskuvaan liittyviä yksityiskohtia. Viimeisessä osassa kirjoitettu kirje isälle avasi kyynelkanavani lopullisesti ja nyyhkytin sohvalla nenäliinapaketin kanssa.” iinanlukupiiri - Instagram-arvio 03. 2021
”Ida Pimenoffin kirjasta taas pidin tosi paljon siksi, että se oli aito ja yllättävä. Paras tänä vuonna lukemani kirja. Luin kerralla loppuun eli valvoin melkein koko yön. Oli virkistävää lukea hyvin konstailematonta ja laadukasta kerrontaa. Tarina, jossa oli myös koukku ja painavaa asiaa.” Tuntematon verkkokeskustelija, Vauva.fi, 4.6.2021
”Pimenoff kirjoittaa vaivattomasti, turhia psykologisoimatta, vaikka terapiassakin romaanissa ollaan. Romaanin epäkronologisuus ja minäkertojan käyttäminen mahdollistavat taustojen annostelun lukijalle pikkuhiljaa. - - - Loppu on hyvällä tavalla toiveikas, muttei siirappinen. Elämä helpottaa, kun oppii päästämään irti ja ymmärtää, ettei hylätyksi tulemisen kaavan tarvitse toistua ihmissuhteesta toiseen. Veran seurustelukuviot ja Pariisin reissut vetivät romaania välillä viihteellisempään suuntaan, mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin tyylikkäästi kasassa. Kutsu minut on taitavasti kirjoitettu, ajatuksia herättävä esikoinen.” Kirjaluotsi -kirjallisuusblogi 5.5.2021
