ENG / A Shadow at the Edge of Every Moment of the Day 2005–2010

Sometimes you may dream of a person you haven’t seen in years, or someone who is distant in some other way, dead even. In the dream this person is suddenly intensely present, he/she may come close to you, touch you, even caress you. When you wake up from the dream you feel good, warm and full somehow.  Gradually this feeling of being loved merges into a kind of longing: you start to realize that the meeting  with the other was in fact nothing but a dream.  It was a creation of your own mind, a glimpse at your own imaginary world. 

The same kind of longing can be aroused by many kinds of dreams. One might for example  dream of a big city. In the dream, one will have just arrived in a metropolis for the first time, eager to discover its streets full of promise (or threat, if its a bad dream). Sometimes one might also dream of entering one’s own home, a house, which has suddenly changed, become bigger and more complex. There might for example be a new room in the house (and maybe from that secret room opens a door into yet another new room, and so on.)

In my work I aim towards the slightly disturbing, melancholy sensation that follows such dreams. It is a strange sort of longing for something / someplace that doesn’t really exist. It is a kind of a phantom pain, caused by the discord between reality and a person’s own inner world. At the same time I’m also interested in the following themes: love, family relations, sexuality, the difficulty of truly facing another person, loneliness. There are elements of all of these in my work.
 

FIN / Varjo päivän jokaisen hetken reunalla 2005–2010

Joskus saattaa nähdä unta ihmisestä, jota ei ole nähnyt vuosiin, tai joka muuten on etäinen, ehkä kuollutkin. Unessa tämä ihminen on voimakkaasti läsnä; hän tulee lähelle, saattaa koskettaa, pitää hyvänä, paljastaa rakastavansa. Herätessään unennäkijä tuntee olonsa lämpimäksi ja hyväksi. Vähitellen tuo tunne muuttuu haikeudeksi: kohtaaminen olikin vain unta. Se tapahtui vain uneksijan omassa mielessä.

Samanlaisen epämääräisen kaipauksen voi herättää myös uni suuresta, tuntemattomasta kaupungista, johon juuri on saapunut ja jota haluaa ryhtyä tutkimaan. Tai omasta kodista, josta löytyykin uusi huone, ja kenties tuosta huoneesta toinen uusi huone (ja niin edelleen).

Teoksissani pyrin kohti sitä pientä kaihertavaa tunnetta, jotka tuollaiset unet herättävät. Kaipuuta johonkin, jota ei ole. Se on kuin jonkilaista haamusärkyä, joka syntyy todellisuuden ja ihmisen sisäisen maailman välisestä epäsopivuudesta. Samalla teoksiini nivoutuu aineksia seuravista teemoista: rakkaus, seksuaalisuus, perhesuhteet, toisen ihmisen kohtaamisen vaikeus, yksinäisyys. Näitä aiheita haluan töissäni käsitellä, joskin aika viitteellisesti – vihjaten, mieluummin kuin osoittaen.